Nopea koira ja juoksukontaktit – apua?!

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että sen salamannopean koiran perässä ei meinaa millään pysyä – ja sitten menit opettamaan sille vielä juoksukontaktit… No, sitähän agility nykypäivänä on. Siellä mennään kovaa! Tässä jutussa pureudumme hieman siihen, miten omia juoksuominaisuuksia voi tehostaa.

Vaikka opettaisimme koiralle miten paljon itsenäisyyttä ja teknisiä taitoja, on usein silti hieman ehdittävä. Sen juoksupuomin jälkeen voi olla vaikka minkälainen väkkärä selvitettävänä ja monesti nopeammin tilanteeseen ehtivä ohjaaja saa luovittua koiran paremmin vaaran paikoista ohi.

Jos ennen puomia ei ehdi kerryttää etumatkaa koiraan, voi nopeakin ohjaaja todeta jossain siinä puomin varrella, että tässä jäädään taas toiseksi. Hyvällä juoksutekniikka- ja nopeusharjoittelulla voi kehittää teknisen osaamisen lisäksi mm. räjähtävyyttä ja tehokkaita liikkeelle lähtöjä. Yksi iso tekijä ohjaajan ehtimisessä ja ohjaamisen sujumisessa on se, kuinka hyvin tilanteista pääsee irti ja jatkamaan eteenpäin.

Hyvä tapa harjoitella agilityradalla tarvittavia taitoja on miettiä, millaista liikettä siellä todella tarvitsee. Kiihdytykset, suorat juoksupätkät, kaarteet, käännökset, jarrutukset… Aika paljon kaikenlaista! Näitä taitoja voi harjoitella koiran kanssa tai ilman. Aluksi on helpompi opetella itsekseen ja lähteä sitten vähitellen siirtämään opittuja taitoja ratatekemiseen. Alla video koiran kanssa suoritetusta fysiikkatreenistä. Kolmosluokan koiralle tehtävä oli helppo ja hauska, ohjaajalle vähän intensiivisempi rypistys – ja erinomainen juoksutreeni!

Mutta mitä taitoja ohjaaja on harjoitellut ennen videon suoritusta? No, mm. näitä:

  • Juoksutekniikka suorilla vedoilla
  • Kaarrejuoksu
  • Liikkeelle lähtö käännöksestä
  • Sokkari
  • Käännökset

Yhdelle lyhyelle radanpätkällekin mahtuu iso määrä taitoja, joiden mahdollisimman tehokas suorittaminen ei useinkaan kehity ilman spesifimpää harjoittelua. Kannattaa siis miettiä, voisiko välillä koiran tekniikkatreenin lisäksi harjoitella omaa suoritustekniikkaa. Hyviä treenejä!

Agilityohjaajan fysiikkatreeni: nopeusvoimaharjoittelu

Mikäli edellisen artikkelin luettuasi jäit miettimään, että miten sitä radalla liikkumista voisi oikein kehittää, niin tässä tekstissä perehdymme siihen hieman tarkemmin. Jos taas edellinen artikkeli on lukematta, pääset lukaisemaan sen täältä: Tarvitseeko agilityohjaaja fysiikkaharjoittelua? 

Agilityohjaajan fysiikkatreenissä on otettava huomioon se, että sujuvaan etenemiseen radalla tarvitsee monia ominaisuuksia. On oltava nopea, käännyttävä & kiihdytettävä tehokkaasti ja samalla hahmotettava, missä koira menee ja mihin itse on matkalla. Agility-ohjaajan lajinomaisen harjoittelun oppaassa (Haapanen, Huovinen, Hämäläinen 2008) nimetään tärkeimmäksi voiman alalajiksi nopeusvoima ja kestovoiman puolelta nopeuskestävyys mainitaan merkittävänä tekijänä. 

Useammassa tutkimuksessa on todettu, että maksimivoima näyttelee merkittävää roolia nopeusvoiman kehityksessä. Näitä molempia voiman lajeja harjoittamalla voidaan saada aikaan isompi kehitys kuin vain toista hyödyntämällä ja varsinkin pidemmällä tähtäimellä molempien harjoittaminen on tärkeää nopeusominaisuuksien kehittämisessä. Aloitteleva liikkuja pystyy kehittämään sekä maksimivoimatasoja että voimantuottonopeutta pelkästään jompaa kumpaa ominaisuutta harjoittamalla, mutta kehittymisen raja tulee vastaan melko pian. 

Agilityyn tarvittavia fyysisiä ominaisuuksiaan kehittämään lähtevälle suosittelen ensin tarkistusta juoksutekniikkaan. Teknistä osaamista kehittävillä harjoituksilla saa hyvin tehtynä kehitettyä samalla kertaa nopeusvoimaominaisuuksia ja niin saadaan harjoittelu hyvin käyntiin! Erilaiset juoksuvedot, loikat ja koordinaatioharjoitukset ovat hyviä treenejä harjoittamaan nopeusvoimaa ja kehittämään teknistä osaamista & vartalon hallintaa.

Kun nopeusvoiman alueella liikutaan, on hyvä tietää muutama perusperiaate. Nopeusvoimaharjoittelussa pyritään maksimoimaan voimantuottonopeutta ja tehostamaan hermolihasjärjestelmän toimintaa. Se on kuormittavaa harjoittelua, jossa tulisi pyrkiä aina täyteen intensiteettiin.

Jotta joka toistolla pystyy parhaaseensa, tulee palautumisaikojen olla pitkät (3-5min) ja suoritusten keston lyhyet (1-10s). Intensiivisessä harjoituksessa useamman minuutin tauko toistojen välillä ei ole ollenkaan liioiteltua – eikä löysäilyä. Hengästyneenä ja maitohapoilla ei pysty puristamaan parasta suoritusta irti. Nopeusvoimaharjoitukset kannattaakin lähtökohtaisesti tehdä levänneellä keholla, virkeässä mielentilassa, ei esimerkiksi voimatreenistä väsyneenä. 

Koska agility ei ole pelkkää suoraan juoksemista, täytyy harjoittelunkin olla riittävissä määrin spesifiä. Juoksutekniikan ja nopeusominaisuuksien kehittämisellä pääsee melko pitkälle, mutta opittujen taitojen ja kehitetyn kunnon siirto radalle vaatii lajispesifimpää harjoittelua ja tekemisen monipuolistamista. Ohjaustekniikat, kiihdytykset, käännökset ja kaarteet tuovat omat haasteensa liikkumiseen. Mutta sehän onkin jo aivan toinen tarina…

Lisätietoa kiinnostuneille:

https://www.agilityliitto.fi/site/assets/files/8129/agility-ohjaajan-lajinomaisen-harjoittelun-opas.pdf

Tarvitseeko agilityohjaaja fysiikkaharjoittelua?

Vuosia sitten pakkasimme kaverini kanssa kimpsut, kampsut ja koirat autoon ja suuntasimme satojen kilometrien päähän Ouluun agilityn SM-kisoihin. Olin innoissani, vihdoinkin tämä tapahtuu! Minulla oli lajia takana jo useita vuosia, koiriakin useampi. Silloisen kisakoirani kanssa olimme tahkonneet kisakenttiä ja valmennuksia jo pidempään, johan koirakin oli seitsemän. 

Sinä keväänä asiat olivat vihdoin loksahtaneet kohdalleen. Säännöllinen valmentautuminen oikeiden ihmisten opeissa oli tuonut tekemiseen niitä elementtejä, joita aiemmin puuttui. Olin kehittänyt ajatteluani, opetellut ohjaustekniikoita, miettinyt kisavirettä, analysoinut ratasuorituksia. Yhteinen tekeminen kisakoirani kanssa oli muovautunut vihdoinkin sellaiseksi agilityksi, josta olin aina unelmoinut. Meitä ei pysäyttäisi mikään!

Oululainen kesäpäivä oli lämmin ja tunnelma erinomainen. Juuri ennen omaa suoritustamme ajanottolaitteissa oli jotain hämminkiä. Olin jo vienyt koiran lähtöalueelle, mutta meidät huidottiin takaisin karsinaan. Koko kevään olin harjoitellut tietynlaista lähtörutiinia ja yhtäkkiä se keskeytettiin ennen sitä kaikista tärkeintä kisaa. Ajatukseni menivät solmuun. Itsevarmuus tuntui karisevan. Ei se mitään, kyllä me tää hoidetaan, vakuuttelin itselleni ja muistutin itseäni keskittymään koiraan. Rennosti ja rohkeesti vaan!

Minuutin ihmettelyn jälkeen pääsimme starttaamaan ja jos olisin kyennyt ajattelemaan muuta kuin suorittamista, olisin tajunnut liikkuvani täysin käsijarru päällä. Varmistin, varmistin ja varmistin. Tiesin, että pitää ehtiä, mutta sitä ennen piti varmistaa ettei ansaeste houkuttele tai kaarre leviä. 

Kaikkihan me ollaan oltu sillä radalla. Koira tulikin putkesta oletettua nopeammin ulos, seuraava este yllätti sijainnillaan, oliko takaakierto totta tosiaan noin uskomattoman pitkän matkan päässä tutustumisessakin?

Ennen loppusuoraa, takakaarteessa oli hyppykuvio, jolle olin tutustumisessa asettanut itselleni muistutuksen: nyt pitää mennä. 

En mennyt. Koppakuoriaismaisen matala, varovainen juoksuasentoni jumautti jalat niille sijoilleen, kun olisi pitänyt olla jo noin puoli askelta pidemmällä. Koira vilahti hypyn väärälle puolelle. Ehdin kyllä tajuta, että nyt tämä menee pieleen, mutta en ehtinyt tehdä asialle mitään.

Kaikkihan me ollaan oltu sillä radalla. Koira tulikin putkesta oletettua nopeammin ulos, seuraava este yllätti sijainnillaan, oliko takaakierto totta tosiaan noin uskomattoman pitkän matkan päässä tutustumisessakin? Kelläpä ei olisi kokemusta siitä, kun ei vaan ehtinyt. Koira vaan meni. 

Ihan toinen tarina on se, kun neljä suoraa putkea keskellä kisarataa sai jalat hapoille ja keuhkot huutamaan – ja maaliin oli vielä matkaa. Muistatko sen?

Minä muistan ja siksipä päätinkin, että jos haluan tehdä nopeita suorituksia, pelkkä nopea koira ei riitä. Minunkin on oltava nopea. Ohjaaja ottaa todennäköisesti satoja askelia kisaradan aikana ja jokaisella askeleella on tärkeä tehtävä osana koiran ohjausta ja virheettömän ratasuorituksen saavuttamista. Sillä on valtavasti väliä, onko askel laadukas, tehokas ja etenevä vai kenties raskas ja jarruttava. 

Otsikon kysymykseen voisin vastata vaikka näin: ei agilityohjaaja välttämättä tarvitse salitreeniä, maraton-tavoitteita tai yhden yhtä etunojapunnerrusta, mutta eikö olisikin hyödyllistä juosta mahdollisimman tehokkaasti?