Avainsana: Agilityohjaaja

Julkaistu

Viisi syytä ostaa agilityurheilijan etävalmennus

Valmennuksen ostaminen voi tuntua isolta rahalliselta panostukselta ja ehkä samalla mietityttää, että tuleeko sitä sitten innostuttua ja tehtyä. Mikäli harkitset minun kuuden viikon starttiin mukaan lähtemistä, seuraava listaus saattaa auttaa havaitsemaan hyödyt!

  1. Liikunta löytää paremmin tiensä arkeen

Tuntuuko sinustakin siltä, että ”pitäisi” liikkua enemmän tai monipuolisemmin, mutta ei oikein tule tehtyä? Valmentajana pyrin auttamaan sinua löytämään sopivan rutiinin ja intoa liikuntahetkiin arjen keskellä. Selkeiden ohjeiden avulla tulee myös tehtyä herkemmin, kun ei tarvitse miettiä mitä tekisi!

2. Opit ja kehityt urheilijana

Minulle valmentamisessa on tärkeää auttaa valmennettavaa ymmärtämään, miksi tiettyjä asioita tehdään. Kerron sinulle, miten tiettyjä ominaisuuksia harjoitetaan ja miksi kehitämme juuri niitä. Ymmärtäessäsi paremmin harjoittelun perusperiaatteita ja löytäessäsi sinulle sopivia tapoja treenata, on tekemistä helpompi jatkaa itsekseen valmennuksen jälkeenkin.

3. Kunto ja taito kasvaa

Tietysti kun lähdetään liikkumaan, tavoite on kehittyä siinä. Tekeminen on suunnitelmallista, säännöllistä ja nousujohteista, mikä takaa hyvät työkalut kunnon kehittämiseen ja uusien taitojen oppimiseen. Otamme myös huomioon omat tavoitteesi ja toiveesi, liittyi ne sitten voimatasojen kasvattamiseen, nopeuden kehittämiseen tai vaikka painonhallintaan.

4. Et jää tekemisen kanssa yksin

Vaikka valmennus toteutetaankin etänä, viestiä saa laittaa ja keskustelen mielelläni asioista valmennukseen liittyen. Alkuhaastattelun perusteella suunniteltua ohjelmointia voidaan hioa harjoitusjakson aikana tarpeen mukaan. Saadaksesi tekemisestä parhaan hyödyn irti, voit myös lähettää videoita harjoituksistasi kommentoitavaksi.

5. Löydät iloa ja lisämotivaatiota harjoitteluun

Tekemisen mielekkyys on todella tärkeää, kun pyritään rakentamaan pitkäjänteisempää liikuntarutiinia. Harjoitukset suunnitellaan tukemaan juuri sinun harrastamistasi ja sopimaan omaan arkeesi. Voimme yhdessä miettiä, mitä sinä haluat tehdä ja missä kehittyä. Parhaimmillaan oheisharjoittelu ja juoksutekniikan hiominen on ennen kaikkea hauskaa!

Haluatko mukaan? Ilmoita kiinnostuksesi helmikuun loppuun mennessä. Lisätietoa valmennuksesta täällä.

Julkaistu

Liikunnan lisääminen arkipäiviin

Pitkä työpäivä alla, ulkona on kauhea sää ja pitäisi ehtiä muutakin. Kukas sitä nyt liikkuakin jaksaisi kaiken muun päälle?

Meillä on tyypillisesti aikaa niihin asioihin, joihin haluamme sitä käyttää. Harvoin rajattomasti, mutta tiesitkö, että jo muutamien minuuttien liikuntajaksot ovat hyvä askel eteenpäin! Mieti siis tavallista arkipäivääsi ja kiinnitä huomiota hetkiin, joihin mahtuisi pieni taukojumppa tai happihyppely. UKK-instituutin aikuisten liikuntasuosituksissakin on mainittu paikallaolon tauottaminen ja kevyt liikuskelu omina, merkittävinä palasinaan liikuntapiirakassa.

Kevyttä liikuskelua, johon lasketaan mm. arkiaskareet, kävelypalaverit ja kevyet pihatyöt, suositellaan tehtäväksi mahdollisimman usein. Suhtaudu siis siivouspäivään terveyttä edistävänä liikuntasuorituksena ja valitse portaat useammin hissin sijaan.

Paikallaoloon pitäisi ottaa taukoja aina kun mahdollista. Jos teet istumatyötä, koita muistaa nousta välillä ylös vetristämään lihaksia ja liikuttelemaan kroppaa. Istuessakin voi vaikkapa pyöritellä hartioita tai herätellä jalan lihaksia nostamalla varpaita ilmaan. Mikäli mahdollista, käy pienellä kävelyllä tai tee muutaman minuutin harjoitus. Tällaiset pienet treenihetket ovat hyviä kropan herättelyyn, tasapainon harjoittamiseen tai liikkuvuustreeniin.

Mikäli liikuntahetket meinaavat unohtua, merkitse ne kalenteriin. Laittamalla muistutuksen tauosta se tulee varmemmin tehtyä! Näin voit myös suunnitella vaikka koko viikon jumppatauot etukäteen muun päiväohjelman ympärille.

Kävelylenkit ovat monelle erinomainen tapa aloittaa aktiivisempi elämäntapa. Ulkoilma virkistää ja reipastahtinen kävely kehittää peruskuntoa hyvin. Matalasykkeisellä, peruskuntoa kehittävällä liikunnalla on useita terveyshyötyjä. Kasvava peruskunto auttaa jaksamaan arjessa ja pienentää riskiä sairastua eri elintapasairauksiin. Sydämen, keuhkojen ja verisuoniston kunto paranee peruskuntoharjoittelun myötä. Kaiken harjoittelun ei siis missään nimessä kannata olla korkeatehoista repimistä! Maltillisella, pitkäkestoisella liikkumisella pääsee rennosti hyviin tuloksiin mitä tulee arjessa jaksamiseen ja yleiseen hyvinvointiin.

Kävelylenkkiä tai muuta ulkoiluhetkeä voi maustaa etenemällä pätkän askelkyykäten tai ottamalla väliin parit tasapainoharjoitteet vaikkapa vaa’an ja varpaillenousun merkeissä. Liiku juuri siten mikä hyvältä tuntuu!

Suosittelen myös kokeilemaan takaperin kävelyä. Se aktivoi hieman eri lihaksia kuin normaali kävely ja vaatii eri tavalla vartalonhallintaa ja tasapainoa. Sopii myös monelle polviongelmaiselle hyvin.

Helppoja vinkkejä taukojumppaan ja muuhun treenaamiseen löydät IG-tililtäni @lujasula

Lisätietoa:

UKK-instituutti: Aikuisten liikkumisen suositus

Julkaistu

Agilityohjaajan fysiikkatreeni: nopeusvoimaharjoittelu

Mikäli edellisen artikkelin luettuasi jäit miettimään, että miten sitä radalla liikkumista voisi oikein kehittää, niin tässä tekstissä perehdymme siihen hieman tarkemmin. Jos taas edellinen artikkeli on lukematta, pääset lukaisemaan sen täältä: Tarvitseeko agilityohjaaja fysiikkaharjoittelua? 

Agilityohjaajan fysiikkatreenissä on otettava huomioon se, että sujuvaan etenemiseen radalla tarvitsee monia ominaisuuksia. On oltava nopea, käännyttävä & kiihdytettävä tehokkaasti ja samalla hahmotettava, missä koira menee ja mihin itse on matkalla. Agility-ohjaajan lajinomaisen harjoittelun oppaassa (Haapanen, Huovinen, Hämäläinen 2008) nimetään tärkeimmäksi voiman alalajiksi nopeusvoima ja kestovoiman puolelta nopeuskestävyys mainitaan merkittävänä tekijänä. 

Useammassa tutkimuksessa on todettu, että maksimivoima näyttelee merkittävää roolia nopeusvoiman kehityksessä. Näitä molempia voiman lajeja harjoittamalla voidaan saada aikaan isompi kehitys kuin vain toista hyödyntämällä ja varsinkin pidemmällä tähtäimellä molempien harjoittaminen on tärkeää nopeusominaisuuksien kehittämisessä. Aloitteleva liikkuja pystyy kehittämään sekä maksimivoimatasoja että voimantuottonopeutta pelkästään jompaa kumpaa ominaisuutta harjoittamalla, mutta kehittymisen raja tulee vastaan melko pian. 

Agilityyn tarvittavia fyysisiä ominaisuuksiaan kehittämään lähtevälle suosittelen ensin tarkistusta juoksutekniikkaan. Teknistä osaamista kehittävillä harjoituksilla saa hyvin tehtynä kehitettyä samalla kertaa nopeusvoimaominaisuuksia ja niin saadaan harjoittelu hyvin käyntiin! Erilaiset juoksuvedot, loikat ja koordinaatioharjoitukset ovat hyviä treenejä harjoittamaan nopeusvoimaa ja kehittämään teknistä osaamista & vartalon hallintaa.

Kun nopeusvoiman alueella liikutaan, on hyvä tietää muutama perusperiaate. Nopeusvoimaharjoittelussa pyritään maksimoimaan voimantuottonopeutta ja tehostamaan hermolihasjärjestelmän toimintaa. Se on kuormittavaa harjoittelua, jossa tulisi pyrkiä aina täyteen intensiteettiin.

Jotta joka toistolla pystyy parhaaseensa, tulee palautumisaikojen olla pitkät (3-5min) ja suoritusten keston lyhyet (1-10s). Intensiivisessä harjoituksessa useamman minuutin tauko toistojen välillä ei ole ollenkaan liioiteltua – eikä löysäilyä. Hengästyneenä ja maitohapoilla ei pysty puristamaan parasta suoritusta irti. Nopeusvoimaharjoitukset kannattaakin lähtökohtaisesti tehdä levänneellä keholla, virkeässä mielentilassa, ei esimerkiksi voimatreenistä väsyneenä. 

Koska agility ei ole pelkkää suoraan juoksemista, täytyy harjoittelunkin olla riittävissä määrin spesifiä. Juoksutekniikan ja nopeusominaisuuksien kehittämisellä pääsee melko pitkälle, mutta opittujen taitojen ja kehitetyn kunnon siirto radalle vaatii lajispesifimpää harjoittelua ja tekemisen monipuolistamista. Ohjaustekniikat, kiihdytykset, käännökset ja kaarteet tuovat omat haasteensa liikkumiseen. Mutta sehän onkin jo aivan toinen tarina…

Lisätietoa kiinnostuneille:

https://www.agilityliitto.fi/site/assets/files/8129/agility-ohjaajan-lajinomaisen-harjoittelun-opas.pdf

Julkaistu

Tarvitseeko agilityohjaaja fysiikkaharjoittelua?

Vuosia sitten pakkasimme kaverini kanssa kimpsut, kampsut ja koirat autoon ja suuntasimme satojen kilometrien päähän Ouluun agilityn SM-kisoihin. Olin innoissani, vihdoinkin tämä tapahtuu! Minulla oli lajia takana jo useita vuosia, koiriakin useampi. Silloisen kisakoirani kanssa olimme tahkonneet kisakenttiä ja valmennuksia jo pidempään, johan koirakin oli seitsemän. 

Sinä keväänä asiat olivat vihdoin loksahtaneet kohdalleen. Säännöllinen valmentautuminen oikeiden ihmisten opeissa oli tuonut tekemiseen niitä elementtejä, joita aiemmin puuttui. Olin kehittänyt ajatteluani, opetellut ohjaustekniikoita, miettinyt kisavirettä, analysoinut ratasuorituksia. Yhteinen tekeminen kisakoirani kanssa oli muovautunut vihdoinkin sellaiseksi agilityksi, josta olin aina unelmoinut. Meitä ei pysäyttäisi mikään!

Oululainen kesäpäivä oli lämmin ja tunnelma erinomainen. Juuri ennen omaa suoritustamme ajanottolaitteissa oli jotain hämminkiä. Olin jo vienyt koiran lähtöalueelle, mutta meidät huidottiin takaisin karsinaan. Koko kevään olin harjoitellut tietynlaista lähtörutiinia ja yhtäkkiä se keskeytettiin ennen sitä kaikista tärkeintä kisaa. Ajatukseni menivät solmuun. Itsevarmuus tuntui karisevan. Ei se mitään, kyllä me tää hoidetaan, vakuuttelin itselleni ja muistutin itseäni keskittymään koiraan. Rennosti ja rohkeesti vaan!

Minuutin ihmettelyn jälkeen pääsimme starttaamaan ja jos olisin kyennyt ajattelemaan muuta kuin suorittamista, olisin tajunnut liikkuvani täysin käsijarru päällä. Varmistin, varmistin ja varmistin. Tiesin, että pitää ehtiä, mutta sitä ennen piti varmistaa ettei ansaeste houkuttele tai kaarre leviä. 

Kaikkihan me ollaan oltu sillä radalla. Koira tulikin putkesta oletettua nopeammin ulos, seuraava este yllätti sijainnillaan, oliko takaakierto totta tosiaan noin uskomattoman pitkän matkan päässä tutustumisessakin?

Ennen loppusuoraa, takakaarteessa oli hyppykuvio, jolle olin tutustumisessa asettanut itselleni muistutuksen: nyt pitää mennä. 

En mennyt. Koppakuoriaismaisen matala, varovainen juoksuasentoni jumautti jalat niille sijoilleen, kun olisi pitänyt olla jo noin puoli askelta pidemmällä. Koira vilahti hypyn väärälle puolelle. Ehdin kyllä tajuta, että nyt tämä menee pieleen, mutta en ehtinyt tehdä asialle mitään.

Kaikkihan me ollaan oltu sillä radalla. Koira tulikin putkesta oletettua nopeammin ulos, seuraava este yllätti sijainnillaan, oliko takaakierto totta tosiaan noin uskomattoman pitkän matkan päässä tutustumisessakin? Kelläpä ei olisi kokemusta siitä, kun ei vaan ehtinyt. Koira vaan meni. 

Ihan toinen tarina on se, kun neljä suoraa putkea keskellä kisarataa sai jalat hapoille ja keuhkot huutamaan – ja maaliin oli vielä matkaa. Muistatko sen?

Minä muistan ja siksipä päätinkin, että jos haluan tehdä nopeita suorituksia, pelkkä nopea koira ei riitä. Minunkin on oltava nopea. Ohjaaja ottaa todennäköisesti satoja askelia kisaradan aikana ja jokaisella askeleella on tärkeä tehtävä osana koiran ohjausta ja virheettömän ratasuorituksen saavuttamista. Sillä on valtavasti väliä, onko askel laadukas, tehokas ja etenevä vai kenties raskas ja jarruttava. 

Otsikon kysymykseen voisin vastata vaikka näin: ei agilityohjaaja välttämättä tarvitse salitreeniä, maraton-tavoitteita tai yhden yhtä etunojapunnerrusta, mutta eikö olisikin hyödyllistä juosta mahdollisimman tehokkaasti?