Agility ja sen harjoittaminen on kehittynyt kovalla tahdilla jo vuosien ajan. Vaatimukset ovat kasvaneet ja kilpailu koventunut – sen seurauksena meillä on yhä taitavampia ja nopeampia koiria.
Koiria treenataan ja huolletaan aiempaa tarkemmin. Niiden hyvinvointiin, palautumiseen ja suorituskykyyn käytetään aikaa ja rahaa, sillä koiran fysiikasta huolehtiminen on noussut sivuseikasta tärkeäksi menestystekijäksi ja perusasiaksi lajin aktiiviharrastajien keskuudessa.
Mutta entä ohjaajat? Luulisi, että yhä nopeammat koirat ja vaativammat radat tarkoittaisivat myös kuntokuuria ja nopeita jalkoja koiran ohjaajalle?
No, ei aina. Agilityurheilijan fysiikkaharjoittelu on monesti aivan lapsen kengissä – yllättävän harva edes verryttelee ennen suorituksia muuten kuin koiraa kävelyttämällä.
Pelkästään lajinomainen verryttely tuo etumatkaa muihin kilpailijoihin. Pelkkä hermostuksissa kurkkuun hulautettu kahvi ei piristä samalla tavalla kuin hermostoa aktivoiva ja kroppaa lämmittävä verryttely, joka parantaa reaktionopeutta, valmistaa koko kehon kovaan suorittamiseen ja pienentää vammariskiä.
Hyvä kunto taas auttaa jaksamaan pidemmätkin kisapäivät ja valmennukset. Mielikin pysyy skarpimpana, kun keho ei ala väsyä kesken rutistuksen. Loppusuora ei hapota, tilanteisiin ehtii paremmin ja keskittyminen riittää koiran siivittämiseen kohti huippusuoritusta, kun jaloissa ei paina eikä korvissa kohise.
Lajinomaisen fysiikan, kuten hyvän juoksutekniikan, reaktionopeuden ja suunnanmuutosten harjoittaminen helpottaa tekemistä radoilla entisestään. Hyvällä tekniikalla jokainen askel on kevyempi ja todennäköisemmin oikean suuntainen. Kun erilaiset liikkeelle lähdöt, ohjaustekniikat, kiihdytykset, jarrutukset ja suunnanmuutokset on harjoiteltu sujuvaksi ja tehokkaaksi, on todella paljon helpompi olla koiralleen parempi ohjaaja. Kun tilanteista pääsee irtoamaan vähemmällä vaivalla, eikä oma liike koteloidu koppakuoriaiskönyämiseen keskelle rataa, ymmärtää koirakin todennäköisemmin, mitä siltä halutaan, eikä ehtiminen siihen yhteen takaakiertoon ole enää lainkaan vaikeaa.
Keskiverto agilityharrastaja käyttää suuren määrän toistoja koiran linjojen harjoitteluun, hyppyvihjeisiin ja milloin mihinkin, mutta kuinka monta toistoa olet käyttänyt omien valssiesi harjoitteluun tai tiukasta käännöksestä liikkeelle lähtemisen tehostamiseen? Olet ehkä analysoinut koiran hyppytekniikkaa ja laukanvaihtoja, mutta tiedätkö, miten sinun kannattaisi radalla oikeasti liikkua, jotta ehtisit aiemmin ja auttaisit koiraa varmemmin?