Koiran lihashuolto: alkuverryttely

Tämä artikkeli keskittyy erityisesti agilitykoiran alkuverryttelyyn, mutta vinkit ovat sovellettavissa muihinkin koiraurheilulajeihin.

Koirien lämmittely ennen agilitysuorituksia on yleinen käytäntö Helsingin yliopiston tutkimusryhmän tekemän selvityksen mukaan. Alkuverryttelyn kesto oli keskimäärin noin 10-20 minuuttia ja siihen kuului sekä lenkitystä että temppuja.

Harjoittelun kesto ja laatu täytyy sovittaa olosuhteiden ja yksilöllisten ominaisuuksien mukaan, esimerkiksi liian pitkä lämmittely voi väsyttää ja siten heikentää suorituskykyä. Lämpimällä säällä ei kannata ylikuumentaa koiraa ja on tärkeä huolehtia riittävästä nesteytyksestä myös verryttelyn jälkeen. Kylmissä olosuhteissa taas passiivisen lämmittelyn, kuten säänmukaisen pukemisen tai lämpimien sisätilojen, merkitys kasvaa. On parempi pukea koiraa kaiken varalta hieman reilummin, kuin antaa sen kylmettyä ja riskeerata loukkaantuminen.

Mikäli harjoitus tapahtuu heti lämmittelyn jälkeen, kannattaa lämmittelyn olla voimakkuudeltaan kohtalainen. Tällainen lämmittely, joka suoritetaan alle 60 % tasolla maksimaalisesta hapenottokyvystä, saisi kestää 10-20 minuuttia. Mikäli taas lämmittelyn ja harjoituksen väliin jää noin 10 minuutin palautumisaika, kannattaa lämmittelyn olla suuritehoinen. Lyhyt 5-10 minuutin palautuminen lämmittelyn ja suorituksen välillä saattaa parantaa suorituskykyä. Lämmittelyssä saavutettu lihasten lämpötila alkaa kuitenkin laskea 15-20 minuutin aikana, joten harjoitus kannattaa aloittaa sitä ennen.

Lajityypillinen lämmittely auttaa maksimoimaan suorituskykyä. Sellainen voi olla mikä tahansa harjoittelu, jossa tehdään lajille ominaista liikkumista, mutta matalammalla teholla. Esimerkiksi agilitykoiralle tämä voi tarkoittaa kevyttä hyppytekniikkaharjoittelua tai tasaisella maalla tehtyjä käännöksiä ja spurtteja. Verryttelyyn voi kuulua myös erilaisia kehonhallintaa ja voimaa vaativia temppuja.

Yhtenä lähteenä käyttämässäni eläinlääkärin lisensiaatintutkielmassa tekijä Juulia Rantanen päätyy pohdinnassaan samaan lopputulemaan kuin mihin itsekin olen päätynyt: agilitykoiralle sopiva verryttely sisältää noin 15-20 minuutin mittaisen kävely- ja ravilenkin, jonka jälkeen elimistöä valmistellaan suoritukseen lajityypillisemmin maltillisella teholla esimerkiksi käännöksin, spurtein ja hypyin.

Lähteet:

Inkilä L., Hyytiäinen HK., Hielm-Björkman A., Junnila J., Bergh A., Boström A. Part I of Finnish Agility Dog Survey: Training and Management of Competition-Level Agility Dogs. Animals. 2022. https://doi.org./10.3390/ani12020212

Rantanen, J. 2021. Lämmittelyn merkitys agilityssa. Helsingin yliopisto. Eläinlääketieteellinen tiedekunta. Eläinlääketieteen lisensiaatin tutkielma. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/330015

Lue myös artikkelini pennun liikuttamisesta.

Agilityohjaajan fysiikka on lajissa vähiten hyödynnetty menestyksen elementti

Agility ja sen harjoittaminen on kehittynyt kovalla tahdilla jo vuosien ajan. Vaatimukset ovat kasvaneet ja kilpailu koventunut – sen seurauksena meillä on yhä taitavampia ja nopeampia koiria.

Koiria treenataan ja huolletaan aiempaa tarkemmin. Niiden hyvinvointiin, palautumiseen ja suorituskykyyn käytetään aikaa ja rahaa, sillä koiran fysiikasta huolehtiminen on noussut sivuseikasta tärkeäksi menestystekijäksi ja perusasiaksi lajin aktiiviharrastajien keskuudessa.

Mutta entä ohjaajat? Luulisi, että yhä nopeammat koirat ja vaativammat radat tarkoittaisivat myös kuntokuuria ja nopeita jalkoja koiran ohjaajalle?

No, ei aina. Agilityurheilijan fysiikkaharjoittelu on monesti aivan lapsen kengissä – yllättävän harva edes verryttelee ennen suorituksia muuten kuin koiraa kävelyttämällä.

Pelkästään lajinomainen verryttely tuo etumatkaa muihin kilpailijoihin. Pelkkä hermostuksissa kurkkuun hulautettu kahvi ei piristä samalla tavalla kuin hermostoa aktivoiva ja kroppaa lämmittävä verryttely, joka parantaa reaktionopeutta, valmistaa koko kehon kovaan suorittamiseen ja pienentää vammariskiä.

Hyvä kunto taas auttaa jaksamaan pidemmätkin kisapäivät ja valmennukset. Mielikin pysyy skarpimpana, kun keho ei ala väsyä kesken rutistuksen. Loppusuora ei hapota, tilanteisiin ehtii paremmin ja keskittyminen riittää koiran siivittämiseen kohti huippusuoritusta, kun jaloissa ei paina eikä korvissa kohise.

Lajinomaisen fysiikan, kuten hyvän juoksutekniikan, reaktionopeuden ja suunnanmuutosten harjoittaminen helpottaa tekemistä radoilla entisestään. Hyvällä tekniikalla jokainen askel on kevyempi ja todennäköisemmin oikean suuntainen. Kun erilaiset liikkeelle lähdöt, ohjaustekniikat, kiihdytykset, jarrutukset ja suunnanmuutokset on harjoiteltu sujuvaksi ja tehokkaaksi, on todella paljon helpompi olla koiralleen parempi ohjaaja. Kun tilanteista pääsee irtoamaan vähemmällä vaivalla, eikä oma liike koteloidu koppakuoriaiskönyämiseen keskelle rataa, ymmärtää koirakin todennäköisemmin, mitä siltä halutaan, eikä ehtiminen siihen yhteen takaakiertoon ole enää lainkaan vaikeaa.

Keskiverto agilityharrastaja käyttää suuren määrän toistoja koiran linjojen harjoitteluun, hyppyvihjeisiin ja milloin mihinkin, mutta kuinka monta toistoa olet käyttänyt omien valssiesi harjoitteluun tai tiukasta käännöksestä liikkeelle lähtemisen tehostamiseen? Olet ehkä analysoinut koiran hyppytekniikkaa ja laukanvaihtoja, mutta tiedätkö, miten sinun kannattaisi radalla oikeasti liikkua, jotta ehtisit aiemmin ja auttaisit koiraa varmemmin?

Agilityohjaajan juoksutekniikkavalmennus auttaa sinua suorittamaan agilityratoja tehokkaammin

Esimerkkejä valmennuksissa tehtävistä harjoituksista

Agilityohjaaja hyötyy tehokkaasta ja taloudellisesta juoksutekniikasta ratoja suorittaessaan. Hyvä tekniikka tekee juoksusta vaivattomampaa ja auttaa ehtimään tilanteisiin paremmin, jolloin ohjaaminen helpottuu ja loppusuorallakin pysyy paremmin koiran mukana. Agilityradalla ohjaaja joutuu kiihdyttämään, jarruttamaan, juoksemaan erilaisia linjoja, reagoimaan nopeasti yllättäviin tilanteisiin ja tekemään suunnanmuutoksia – samalla ohjaten koiraa. Tämä kaikki huomioidaan lajinomaisessa juoksutekniikkavalmennuksessa ja harjoitellaan täsmälleen niitä asioita, joita radoillakin voi tulla vastaan.

Joka treeni alkaa verryttelyllä, joka on suunniteltu nimenomaan päivän harjoitukseen soveltuvaksi. Ennen varsinaista juoksuosuutta tehdään myös koordinaatioharjoitteita, joilla parannat juoksutekniikkaa ja liikehallintaa, sekä saat hermoston hyvin hereille. Nämä ovat erinomaisia myös ennen agilitysuorituksia tehtäväksi!

Voimaominaisuuksista keskitytään ennen kaikkea nopeusvoimaan, mikä tarkoittaa käytännössä lyhyitä, nopeita juoksusuorituksia pitkillä palautusajoilla. Nopeusvoimaharjoittelun täytyy tuntua helpolta ja kevyeltä, jotta harjoitetaan oikeaa asiaa. Ei siis juosta pitkiä matkoja eikä mennä maitohapoille. Ensin harjoitellaan juoksutekniikkaa suorilla vedoilla, sitten aletaan vähitellen monipuolistaa harjoittelua viemällä tekemistä enemmän kohti lajinomaisia suorituksia.

Valmennuskertoihin kuuluu myös pieni oheisharjoitus, joka kehittää agilityurheilijalle tärkeitä ominaisuuksia. Harjoituksissa kehitetään liikkuvuutta, tasapainoa, liikehallintaa ja voimaa.

Treenit ovat skaalattavissa jokaisen omalle tasolle, eikä erityisiä pohjataitovaatimuksia ole. Valmennuksen tarkoituksena on antaa sinulle eväitä oman radalla liikkumisen kehittämiseen ja samalla kehittää lajinomaista kuntoa. Tunnin kestävä treenikerta on onnistunut, kun lähdet sieltä kotia kohti hyvällä fiiliksellä, vielä energisenä ja jotain uutta oppineena.

Tammikuussa alkaa Siilinjärvellä Koiraurheilukeskus Savon tiloissa agilityohjaajien juoksutekniikakurssi, lisätietoa ja ilmoittautumiset täällä.

Kaikki mitä koirani ovat opettaneet – tai ainakin osa siitä

Koirani ovat opettaneet minulle paljon. Jokainen on ollut omanlaisensa persoona, joka tulkitsee maailmaa omalla tavallaan ja innostuu vähän eri asioista, kuin kaverinsa.

Lapsena vasta haaveillessani omasta koirasta luin kaikki käsiin saamani koirakirjat läpi, mutta paras opettaja on ollut käytäntö niiden omien koirien kanssa. Monesta innostuneena ja halukkaana oppimaan lisää olenkin lähtenyt rohkeasti useiden eri koiraharrastuslajien pariin, osassa kilpaillutkin.

Ensimmäinen koirani, walesinspringerspanieli Eppu syntyi 2003 ja sen kanssa aloitettiin agilityssa ja tokossa kilpaileminen sekä suoritettiin taipumuskoe vuonna 2005.

Agilityn parissa kilpailin myös ensimmäisissä junioreiden SM-kisoissa samaisena vuonna ja ylsin lainakoiran kanssa pronssille. Olen aina nauttinut kilpailemisesta ja kokenut kisatilanteet erinomaiseksi paikaksi kehittyä. Eppu ehti nousta agilityurallaan kolmosiin, voittaa rotumestaruuden ja tehdä tokossa pari alokasluokan ykköstulosta.

Kaikki koirani eivät ole olleet kisakoiria, ja hyvä niin. Erilaiset koirat voivat opettaa todella paljon ja osa on opettanut myös keskittymään oleelliseen – kisatavoitteet eivät ole kovin tärkeitä, vaan mielekkyys ja kiva yhdessä tekeminen on.

2008 syntyi kelpie Rumo, joka oli erikoinen, erityinen ja todella, todella nopea. Rumon tulevaisuus oli monen lajin parissa, mutta alkutaival oli takkuinen. Älykäs, salamannopea, itsenäinen ja helposti kyttäämään valahtava paimenkoira oli aika erilainen parin spanielin jälkeen.

Miettiessäni Rumon kontaktiesteiden kouluttamista ei vielä silloin oikein tiedetty muusta kuin pysäytyskontakteista, ainakaan meillä Suomessa. Mutta minusta se oli hirveän epäloogista! Miksi opettaisin koiran pysähtymään keskellä rataa lajissa, jossa nopeus on ratkaiseva tekijä? Etsin tietoa ja ajatuksia ympäri nettiä, sillä halusin kouluttaa koirani juoksemaan kontaktit. Löysin Silvia Trkmanin, joka opetti koirilleen juoksukontakteja ensin maassa olevalla lankulla, sitten vähitellen korkeutta lisäten.

Vaivalloista, ajattelin. Voisinko opettaa vaan kontaktialueeseen osumisen juosten? En tiennyt, että kukaan muu olisi missään tehnyt niin, mutta minä päätin opettaa koiralleni targetilla oikeaan kohtaan osumisen. Ei silloin varmaan monikaan noudattanut samaa metodia (niin no, eihän silloin koko juoksukontakti ollut millään tavalla trendikästä), mutta nykyisin ilmeisen moni noudattaa!

(Itsehän tykkään tehdä juoksareita ihan eri tavalla tätä nykyä, mutta se on aivan toinen tarina…)

Olen opettanut kaikille koirilleni juoksukontaktit käytyäni pitkän oppimatkan ensin Rumon kanssa. Jouduin keksimään itse, miten toimin ja etenen, eikä prosessi ollut ollenkaan helppo. Ei varsinaisesti auttanut, että eräskin valmentaja sanoi, ettei tuo tule koskaan toimimaan, kyllä pitäisi pysäytyskontaktit opettaa… Sanoisikohan sama valmentaja enää samoin? Niin ne ajat muuttuu.

2016 syntynyt malinois Tapio oli tietynlaisessa palveluskoiran yksinkertaisuudessaan niin mutkaton koulutettava, että se oli kuukauden treenillä valmis epävirallisiin kisoihin testaamaan juoksareiden toimivuutta. Tapio voitti ne kisat, ja aivan sujuvasti meni juoksupuomikin.

Agility on aina ollut päälajini, mutta jokainen koirani on vähintäänkin siinä sivussa tehnyt muitakin juttuja. Olen pyörinyt pelastuskoira- ja mondioring-treeneissä, kilpaillut tokossa parin koiran kanssa, tallannut jälkiä, treenannut taipumuskokeita varten, käynyt paimentamassa…

Saan todella paljon irti siitä, että harrastan koirieni kanssa monipuolisesti. Agilitykentällä loputtoman kiihkeä – ja äänekäs – Kuisma osoitti jo nuorena poikana hienoa vireenhallintaa elämänsä ensimmäisellä jäljellä. Pieni paimenkoira hiljeni, keskittyi ja syventyi jäljestäen pellon poikki uskomattomalla tarkkuudella. Ahaa, tämä siis osaa säätää viretilaansa ihan itse! Palveluskoirapuolelta olen saanut hyvää oppia leikittämiseen, motivaatioon ja korkean vireen hallintaan. Tokoileminen parhaimmillaan voittajaluokassa asti on tuonut tarkkuutta yksityiskohtien hiomiseen.

Aloitin agilitytreenien vetämisen jo teini-ikäisenä ja tajusin nopeasti, että nautin opettamisesta ja siinä kehittymisestä. Sittemmin olen koulutellut satunnaisesti erilaisia ryhmiä ja laajentanut hetkittäin agilitysta mm. tokon puolelle.

Kaikilta koirilta voi oppia vaikka miten paljon, ja opittavaahan meillä ihmisillä aina riittää.

Kuinka paljon pentua voi liikuttaa ja treenata?

Tämä postaus on alunperin julkaistu Instagramissa 11.12.2021 ja myöhemmin toisessa blogissani täällä.

Pläräsin puoli internetiä läpi etsiessäni tutkimustietoa pennun ja nuoren koiran liikuttamisen ja treenaamisen vaikutuksista ja no, ehkä en ole tarpeeksi Sherlock, mutta kevyeksi jäi otanta. Joissain läpikäymissäni lähteissä mainittiinkin, että tutkimusta urheilukoiran kuormituksesta ynnä muusta aiheeseen liittyvästä ehdottomasti tarvittaisiin lisää. Kasasin kuitenkin jonkinlaisen tiivistelmän selvittämistäni seikoista.

Oli kyseessä nuori tai tauolta palaava koira, harjoittelun intensiteetti, kesto ja useus pitää rakentaa vähitellen. Näissä kiirehtiminen on tyypillinen syy ylirasittumiselle. Ylirasituksen välttämiseksi suositellaan harjoittelun vaihtelevuutta, lepopäiviä (min 1/vko) ja ainakin kuukauden treeni- ja kisataukoa vuosittain.

Intensiivistä ja voimakkaasti iskuttavaa treeniä tulee välttää kunnes kasvulevyt ovat sulkeutuneet. Kasvulevyt sulkeutuvat tyypillisesti 4-12kk iässä, jättirotuisilla voi kestää 18kk ikään asti. Kasvulevyt ovat muuta luustoa heikompia ja vaikeat traumat voivat pahimmillaan aiheuttaa pysyviä muutoksia. 

Esimerkki konkreettisista nuorena ylitreenaamisen ongelmista oli isojen, raskaamman tyyppisten koirien liiallinen pujotteluharjoittelu, joka johti aikuisena lannerangan sairauksiin. Treenimääriä ei avattu. Tämä oli myös ainoa löytämäni todettu yhteys liian treenaamisen ja terveysongelmien välillä, mutta aihetta ei selvästi ole tutkittu tarpeeksi.

Lonkkaniveldysplasiaa on havaittu vähemmän koirilla, joilla on suurempi lantion alueen lihasmassa. Alle 3kk iässä enemmän vapaana liikkuvilla sitä havaittiin myös vähemmän.

Tutkimusten mukaan liikunnan määrä ja laatu voi vaikuttaa lonkkaniveldysplasian kehittymiseen. Lonkkaniveldysplasiaa on havaittu vähemmän koirilla, joilla on suurempi lantion alueen lihasmassa. Alle 3kk iässä enemmän vapaana liikkuvilla sitä havaittiin myös vähemmän. Ilmeisesti ensimmäiset 100 päivää ovat oleellisimmat lonkkien kehitykselle ja silloin monipuolisella liikunnalla on iso merkitys. 

Firstvetin artikkelissa todetaan, että kovin tarkkoja suosituksia pennun liikutukselle ei ole. Kuitenkin vapaana ulkoilua ja suhteellisen aikaisin aloitettua muuta fyysistä aktivoimista pidetään tärkeänä. 

Zink & Van Dyke (2013) asettavat seuraavanlaisia suosituksia kasvavalle urheilukoiralle: Alle 6 kk iässä lelun jahtaamista, lyhyitä kävelyitä, hyppytekniikkaa rima max ranteen korkeudella ja taitoharjoittelua. 6 kk iästä kasvulevyjen sulkeutumiseen asti voimaharjoittelua vähitellen kestoa ja intensiteettiä lisäten, hyppyjen korkeus kyynärän tasolle, kokoamista & askeleen pidentämistä. Kestävyysharjoittelua ei suositella ollenkaan ennen, kuin kasvulevyt ovat sulkeutuneet. Nuorelle, kasvunsa päättäneelle koiralle voi lisätä suunnitelmallista voimaharjoittelua ja kestävyystreeniä, nostaa hyppykorkeudet vähitellen kisakorkeuksiin ja aloittaa pujottelun treenaamisen. 

Haluan tässä vielä lainata erinomaisen huomion Elisa Nuutisen kirjoittamasta artikkelista: “Kudos järjestäytyy aina rasitustavan mukaan.” 

Koska pentujen liikuttamisesta on ohuenlaisesti tutkittua tietoa saatavilla, ajattelin vertailun vuoksi lisätä tähän loppuun huomioita ihmislasten liikunnasta. UKK-instituutti asettaa lasten ja nuorten liikunnan tavoitteeksi luiden ja lihasten vahvistamisen sekä liikunnallisten perustaitojen kehittämisen. Lapsille suositellaan luuliikuntaa kolmesti viikossa noin tunnin kerrallaan. Se voi sisältää hyppyjä ja suunnanmuutoksia esimerkiksi pallopelien muodossa. Vauhdikkaita suorituksia ja suuria voimia hypyissä suositellaan. Sopivaksi hyppymääräksi ilmoitetaan 50-100 päivässä. Nuorille suositellaan myös voimaharjoittelua. 

Korkeatehoinen liikunta vaikuttaa elimistöön positiivisesti kehittäen tuki- ja liikuntaelimiä voimakkaammiksi, nopeammiksi ja kestävämmiksi. Liikunta mm. lisää jänteiden vetolujuutta ja vahvistaa luita. Monipuolinen liikkuminen lapsena antaa myöhemmälle lihaskehitykselle hyvät edellytykset.

Lähteet:

Hooli, E. 2020. Koiran lonkkanivelen kasvuhäiriö – kirjallisuuskatsaus. Helsingin yliopisto. Saatavissa: https://helda.helsinki.fi/handle/10138/318847

Luuliikuntasuositukset eri ryhmille. 2020. UKK-instituutti. Saatavissa: https://ukkinstituutti.fi/liikkuminen/liikkumisen-suositukset/luuliikuntasuositukset-eri-ryhmille/

Mikä määrä liikuntaa on koiranpennulle hyvä? 2020. FirstVet. Saatavissa: https://firstvet.com/fi/artikkeleita/mika-maara-liikuntaa-on-koiranpennulle-hyva

Millard, R. 2016. Exercise physiology of the canine athlete. Saatavissa: https://veteriankey.com/exercise-physiology-of-the-canine-athlete/

Mäkipaakkanen, K. & Wasström, H. 2019. Urheilun ja liikunnan merkitys lapsen ja nuoren fyysiseen sekä psyykkiseen kasvuun ja kehitykseen. Laurea. Saatavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/263907

Nuutinen, E. 2018. Urheilukoiran fyysinen suorituskyky. Saatavissa: https://aniforma.com/2020/06/08/urheilukoiran-fyysinen-suorituskyky/

Von Pfeil, D.J.F & DeCamp, C.E. 2009. The Epiphyseal Plate: Physiology, Anatomy, and Trauma. Saatavissa: https://vetfolio-vetstreet.s3.amazonaws.com/mmah/48/37155337d24e34963af2fc8e4cdce3/filePV0709_Von-Pfeil_P1.pdf

Zink, M.C. & Van Dyke, J.B. 2013. Canine Sports Medicine and Rehabilitation.

Viisi syytä ostaa agilityurheilijan etävalmennus

Valmennuksen ostaminen voi tuntua isolta rahalliselta panostukselta ja ehkä samalla mietityttää, että tuleeko sitä sitten innostuttua ja tehtyä. Mikäli harkitset minun kuuden viikon starttiin mukaan lähtemistä, seuraava listaus saattaa auttaa havaitsemaan hyödyt!

  1. Liikunta löytää paremmin tiensä arkeen

Tuntuuko sinustakin siltä, että ”pitäisi” liikkua enemmän tai monipuolisemmin, mutta ei oikein tule tehtyä? Valmentajana pyrin auttamaan sinua löytämään sopivan rutiinin ja intoa liikuntahetkiin arjen keskellä. Selkeiden ohjeiden avulla tulee myös tehtyä herkemmin, kun ei tarvitse miettiä mitä tekisi!

2. Opit ja kehityt urheilijana

Minulle valmentamisessa on tärkeää auttaa valmennettavaa ymmärtämään, miksi tiettyjä asioita tehdään. Kerron sinulle, miten tiettyjä ominaisuuksia harjoitetaan ja miksi kehitämme juuri niitä. Ymmärtäessäsi paremmin harjoittelun perusperiaatteita ja löytäessäsi sinulle sopivia tapoja treenata, on tekemistä helpompi jatkaa itsekseen valmennuksen jälkeenkin.

3. Kunto ja taito kasvaa

Tietysti kun lähdetään liikkumaan, tavoite on kehittyä siinä. Tekeminen on suunnitelmallista, säännöllistä ja nousujohteista, mikä takaa hyvät työkalut kunnon kehittämiseen ja uusien taitojen oppimiseen. Otamme myös huomioon omat tavoitteesi ja toiveesi, liittyi ne sitten voimatasojen kasvattamiseen, nopeuden kehittämiseen tai vaikka painonhallintaan.

4. Et jää tekemisen kanssa yksin

Vaikka valmennus toteutetaankin etänä, viestiä saa laittaa ja keskustelen mielelläni asioista valmennukseen liittyen. Alkuhaastattelun perusteella suunniteltua ohjelmointia voidaan hioa harjoitusjakson aikana tarpeen mukaan. Saadaksesi tekemisestä parhaan hyödyn irti, voit myös lähettää videoita harjoituksistasi kommentoitavaksi.

5. Löydät iloa ja lisämotivaatiota harjoitteluun

Tekemisen mielekkyys on todella tärkeää, kun pyritään rakentamaan pitkäjänteisempää liikuntarutiinia. Harjoitukset suunnitellaan tukemaan juuri sinun harrastamistasi ja sopimaan omaan arkeesi. Voimme yhdessä miettiä, mitä sinä haluat tehdä ja missä kehittyä. Parhaimmillaan oheisharjoittelu ja juoksutekniikan hiominen on ennen kaikkea hauskaa!

Haluatko mukaan? Ilmoita kiinnostuksesi helmikuun loppuun mennessä. Lisätietoa valmennuksesta täällä.

Kuuden viikon starttipaketti – etävalmennus agilityurheilijalle

Moi agilityurheilija!

Nyt sitä taas saa, nimittäin etänä toteutettua yksilövalmennusta! Tämä valmennus on juuri sinulle, mikäli haluat kehittää radalla liikkumistasi, nopeuta & juoksutekniikkaa sekä päästä entistä parempiin tuloksiin monipuolisella oheisharjoittelulla.

Kuuden viikon starttipaketti pähkinänkuoressa:

  • Viikottaiset juoksu- ja oheisharjoitukset
  • Lajinomaisen harjoittelun perusteet teoriassa & käytännön harjoituksina
  • Keveyttä ja tehoa omaan liikkumiseen
  • Joustava, yksilöity kokonaisuus
  • Valmentajan tuki & palaute treenivideoista

Aloitamme kattavalla alkuhaastattelulla, jonka avulla pääset vaikuttamaan kokonaisuuden rakentumiseen ja saamme kirkastettua juuri sinun tarpeesi ja tavoitteesi. Haastattelu suoritetaan etänä sähköpostitse tai Google meetin / Teamsin välityksellä. Suunnittelun ja alkukarkoituksen jälkeen lähtö kuuden viikon harjoitusjaksoon sopimuksen mukaan!

Hinta 99 euroa (sis. ALV)

Kiinnostuitko? Laita sähköpostia janni.kroger @ gmail.com – ilmoittaudu helmikuun aikana! Toivottavasti nähdään treenien merkeissä.

Psst! Jos vielä mietit, miksi juuri sinun kannattaisi lähteä tähän mukaan ja onko tämä nyt hyödyllistä… Niin lukaisepa aiemmat aiheeseen liittyvät artikkelini Tarvitseeko agilityohjaaja fysiikkaharjoittelua? ja Nopea koira ja juoksukontaktit – apua?!

Liikunnan lisääminen arkipäiviin

Pitkä työpäivä alla, ulkona on kauhea sää ja pitäisi ehtiä muutakin. Kukas sitä nyt liikkuakin jaksaisi kaiken muun päälle?

Meillä on tyypillisesti aikaa niihin asioihin, joihin haluamme sitä käyttää. Harvoin rajattomasti, mutta tiesitkö, että jo muutamien minuuttien liikuntajaksot ovat hyvä askel eteenpäin! Mieti siis tavallista arkipäivääsi ja kiinnitä huomiota hetkiin, joihin mahtuisi pieni taukojumppa tai happihyppely. UKK-instituutin aikuisten liikuntasuosituksissakin on mainittu paikallaolon tauottaminen ja kevyt liikuskelu omina, merkittävinä palasinaan liikuntapiirakassa.

Kevyttä liikuskelua, johon lasketaan mm. arkiaskareet, kävelypalaverit ja kevyet pihatyöt, suositellaan tehtäväksi mahdollisimman usein. Suhtaudu siis siivouspäivään terveyttä edistävänä liikuntasuorituksena ja valitse portaat useammin hissin sijaan.

Paikallaoloon pitäisi ottaa taukoja aina kun mahdollista. Jos teet istumatyötä, koita muistaa nousta välillä ylös vetristämään lihaksia ja liikuttelemaan kroppaa. Istuessakin voi vaikkapa pyöritellä hartioita tai herätellä jalan lihaksia nostamalla varpaita ilmaan. Mikäli mahdollista, käy pienellä kävelyllä tai tee muutaman minuutin harjoitus. Tällaiset pienet treenihetket ovat hyviä kropan herättelyyn, tasapainon harjoittamiseen tai liikkuvuustreeniin.

Mikäli liikuntahetket meinaavat unohtua, merkitse ne kalenteriin. Laittamalla muistutuksen tauosta se tulee varmemmin tehtyä! Näin voit myös suunnitella vaikka koko viikon jumppatauot etukäteen muun päiväohjelman ympärille.

Kävelylenkit ovat monelle erinomainen tapa aloittaa aktiivisempi elämäntapa. Ulkoilma virkistää ja reipastahtinen kävely kehittää peruskuntoa hyvin. Matalasykkeisellä, peruskuntoa kehittävällä liikunnalla on useita terveyshyötyjä. Kasvava peruskunto auttaa jaksamaan arjessa ja pienentää riskiä sairastua eri elintapasairauksiin. Sydämen, keuhkojen ja verisuoniston kunto paranee peruskuntoharjoittelun myötä. Kaiken harjoittelun ei siis missään nimessä kannata olla korkeatehoista repimistä! Maltillisella, pitkäkestoisella liikkumisella pääsee rennosti hyviin tuloksiin mitä tulee arjessa jaksamiseen ja yleiseen hyvinvointiin.

Kävelylenkkiä tai muuta ulkoiluhetkeä voi maustaa etenemällä pätkän askelkyykäten tai ottamalla väliin parit tasapainoharjoitteet vaikkapa vaa’an ja varpaillenousun merkeissä. Liiku juuri siten mikä hyvältä tuntuu!

Suosittelen myös kokeilemaan takaperin kävelyä. Se aktivoi hieman eri lihaksia kuin normaali kävely ja vaatii eri tavalla vartalonhallintaa ja tasapainoa. Sopii myös monelle polviongelmaiselle hyvin.

Helppoja vinkkejä taukojumppaan ja muuhun treenaamiseen löydät IG-tililtäni @lujasula

Lisätietoa:

UKK-instituutti: Aikuisten liikkumisen suositus

Nopea koira ja juoksukontaktit – apua?!

Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että sen salamannopean koiran perässä ei meinaa millään pysyä – ja sitten menit opettamaan sille vielä juoksukontaktit… No, sitähän agility nykypäivänä on. Siellä mennään kovaa! Tässä jutussa pureudumme hieman siihen, miten omia juoksuominaisuuksia voi tehostaa.

Vaikka opettaisimme koiralle miten paljon itsenäisyyttä ja teknisiä taitoja, on usein silti hieman ehdittävä. Sen juoksupuomin jälkeen voi olla vaikka minkälainen väkkärä selvitettävänä ja monesti nopeammin tilanteeseen ehtivä ohjaaja saa luovittua koiran paremmin vaaran paikoista ohi.

Jos ennen puomia ei ehdi kerryttää etumatkaa koiraan, voi nopeakin ohjaaja todeta jossain siinä puomin varrella, että tässä jäädään taas toiseksi. Hyvällä juoksutekniikka- ja nopeusharjoittelulla voi kehittää teknisen osaamisen lisäksi mm. räjähtävyyttä ja tehokkaita liikkeelle lähtöjä. Yksi iso tekijä ohjaajan ehtimisessä ja ohjaamisen sujumisessa on se, kuinka hyvin tilanteista pääsee irti ja jatkamaan eteenpäin.

Hyvä tapa harjoitella agilityradalla tarvittavia taitoja on miettiä, millaista liikettä siellä todella tarvitsee. Kiihdytykset, suorat juoksupätkät, kaarteet, käännökset, jarrutukset… Aika paljon kaikenlaista! Näitä taitoja voi harjoitella koiran kanssa tai ilman. Aluksi on helpompi opetella itsekseen ja lähteä sitten vähitellen siirtämään opittuja taitoja ratatekemiseen. Alla video koiran kanssa suoritetusta fysiikkatreenistä. Kolmosluokan koiralle tehtävä oli helppo ja hauska, ohjaajalle vähän intensiivisempi rypistys – ja erinomainen juoksutreeni!

Mutta mitä taitoja ohjaaja on harjoitellut ennen videon suoritusta? No, mm. näitä:

  • Juoksutekniikka suorilla vedoilla
  • Kaarrejuoksu
  • Liikkeelle lähtö käännöksestä
  • Sokkari
  • Käännökset

Yhdelle lyhyelle radanpätkällekin mahtuu iso määrä taitoja, joiden mahdollisimman tehokas suorittaminen ei useinkaan kehity ilman spesifimpää harjoittelua. Kannattaa siis miettiä, voisiko välillä koiran tekniikkatreenin lisäksi harjoitella omaa suoritustekniikkaa. Hyviä treenejä!

Agilityohjaajan fysiikkatreeni: nopeusvoimaharjoittelu

Mikäli edellisen artikkelin luettuasi jäit miettimään, että miten sitä radalla liikkumista voisi oikein kehittää, niin tässä tekstissä perehdymme siihen hieman tarkemmin. Jos taas edellinen artikkeli on lukematta, pääset lukaisemaan sen täältä: Tarvitseeko agilityohjaaja fysiikkaharjoittelua? 

Agilityohjaajan fysiikkatreenissä on otettava huomioon se, että sujuvaan etenemiseen radalla tarvitsee monia ominaisuuksia. On oltava nopea, käännyttävä & kiihdytettävä tehokkaasti ja samalla hahmotettava, missä koira menee ja mihin itse on matkalla. Agility-ohjaajan lajinomaisen harjoittelun oppaassa (Haapanen, Huovinen, Hämäläinen 2008) nimetään tärkeimmäksi voiman alalajiksi nopeusvoima ja kestovoiman puolelta nopeuskestävyys mainitaan merkittävänä tekijänä. 

Useammassa tutkimuksessa on todettu, että maksimivoima näyttelee merkittävää roolia nopeusvoiman kehityksessä. Näitä molempia voiman lajeja harjoittamalla voidaan saada aikaan isompi kehitys kuin vain toista hyödyntämällä ja varsinkin pidemmällä tähtäimellä molempien harjoittaminen on tärkeää nopeusominaisuuksien kehittämisessä. Aloitteleva liikkuja pystyy kehittämään sekä maksimivoimatasoja että voimantuottonopeutta pelkästään jompaa kumpaa ominaisuutta harjoittamalla, mutta kehittymisen raja tulee vastaan melko pian. 

Agilityyn tarvittavia fyysisiä ominaisuuksiaan kehittämään lähtevälle suosittelen ensin tarkistusta juoksutekniikkaan. Teknistä osaamista kehittävillä harjoituksilla saa hyvin tehtynä kehitettyä samalla kertaa nopeusvoimaominaisuuksia ja niin saadaan harjoittelu hyvin käyntiin! Erilaiset juoksuvedot, loikat ja koordinaatioharjoitukset ovat hyviä treenejä harjoittamaan nopeusvoimaa ja kehittämään teknistä osaamista & vartalon hallintaa.

Kun nopeusvoiman alueella liikutaan, on hyvä tietää muutama perusperiaate. Nopeusvoimaharjoittelussa pyritään maksimoimaan voimantuottonopeutta ja tehostamaan hermolihasjärjestelmän toimintaa. Se on kuormittavaa harjoittelua, jossa tulisi pyrkiä aina täyteen intensiteettiin.

Jotta joka toistolla pystyy parhaaseensa, tulee palautumisaikojen olla pitkät (3-5min) ja suoritusten keston lyhyet (1-10s). Intensiivisessä harjoituksessa useamman minuutin tauko toistojen välillä ei ole ollenkaan liioiteltua – eikä löysäilyä. Hengästyneenä ja maitohapoilla ei pysty puristamaan parasta suoritusta irti. Nopeusvoimaharjoitukset kannattaakin lähtökohtaisesti tehdä levänneellä keholla, virkeässä mielentilassa, ei esimerkiksi voimatreenistä väsyneenä. 

Koska agility ei ole pelkkää suoraan juoksemista, täytyy harjoittelunkin olla riittävissä määrin spesifiä. Juoksutekniikan ja nopeusominaisuuksien kehittämisellä pääsee melko pitkälle, mutta opittujen taitojen ja kehitetyn kunnon siirto radalle vaatii lajispesifimpää harjoittelua ja tekemisen monipuolistamista. Ohjaustekniikat, kiihdytykset, käännökset ja kaarteet tuovat omat haasteensa liikkumiseen. Mutta sehän onkin jo aivan toinen tarina…

Lisätietoa kiinnostuneille:

https://www.agilityliitto.fi/site/assets/files/8129/agility-ohjaajan-lajinomaisen-harjoittelun-opas.pdf